Chileläiset opiskelijat käyvät taas kuumana. Eilen uutisissa näytettiin pitkä pätkä opiskelijoiden mielenosoituksista ja yhteenotosta poliisin kanssa Santiagossa. Kyynelkaasua ei säästelty ja mellakka oli aikamoinen. Selvennykseksi vielä että kyse on siis vuonna 2011 alkunsa saaneesta opiskelijoiden mielenosoitusliikkeestä. Chilessä opiskelijat rahoittavat noin 75 % koulutuksesta kun valtion osuus on vain 25 %. Chilen koulusysteemi perustuu edelleen pitkälti diktatuurin aikana luotuun malliin, ja mielenosoitusliike on yksi demokratian ajan tärkeimmistä liikkeistä, ellei jopa tärkein. Opiskelijat järjestäytyvä aina silloin tällöin mielenosoitukseen, milloin rauhanomaiseen milloin väkivaltaiseen ja graffitien seassa on lukuisia "educación gratuita" -vaatimuksia. Chileläiset ovat kyllästyneet siihen, että koulutuksella haetaan liikevoittoa.
Oman yliopistoni kampuksella on toistaiseksi rauhallista, mutta opiskelijavaalit lähestyvät ja levottomuuksia povataan tännekin. Opettajat ovat kertoneet kauhukokemuksia viime vuodelta. Mielenosoittajat riehuivat kampuksella ja pakottivat muutkin opiskelijat ulos luokkahuoneista. Opettajia haukuttiin kaikilla mahdollisilla nimillä. Jospa ehdin pois alta...
Taas on yksi harjoitteluviikko saatu päätökseen ja ensi maanantaina alkaa viimeinen sellainen! Päivät sujuvat sukkelaan. Opiskelijat ovat motivoituneita mikä tekee omasta tehtävästäni nautinnollisen. Ryhmiä on kuitenkin joka lähtöön ja ryhmädynamiikasta ja opiskelijoiden asenteesta riippuen tunnelma luokkahuoneessa hieman vaihtelee. Yhteen ryhmään on sattunut sellaisia opiskelijoita, jotka kammoavat englanniksi puhumista, ja heidän kanssaan saakin tehdä kahta kovemmin töitä. Muissa ryhmissä taas juttu luistaa liiankin hyvin ja tunnelma on vitsikäs ja leppoisa. Jokainen pidetty tunti tuo arvokasta opetuskokemusta, ja parasta onkin se, että jokainen tunti ja ryhmä on erilainen.
Huomenna lauantaina suuntaan Perun puolelle Tacnaan curicólaisen kaverini kanssa. Tacna on kuulemma kaunis kaupunki mutta parasta antia on ruoka. Kamera on edelleen kateissa joten kuvien ottamisen sijaan joutunen keskittymään patojen antimiin. Salud!
perjantai 24. elokuuta 2012
Muutama muisto Aricasta
perjantai 17. elokuuta 2012
Kokemuksia yliopistomaailmasta
Harjoitteluni luonne muuttui tällä viikolla, sillä aloitin tunnit yliopisto-opiskelijoiden kanssa. He ovat pikkuhiljaa palailleet lomilta, ja joillakin tunneilla on ollut vielä aika vähän porukkaa, aricalaisittain hidas alku. Minulla on aika paljon opetusta, mutta viikko-ohjelma on mielenkiintoinen sillä tasoryhmiä on kolme (básico, pre-intermedio ja intermedio). Akatemiassa opiskelu on ymmärtääkseni ilmaista, mutta opiskelijoiden pitää läpäistä tasokoe päästäkseen kursseille. Jokaisella tasolla on kahdenlaisia tunteja: keskustelu-ja kuuntelutunteja sekä kielikokeeseen valmistavia tunteja. Perusryhmäläiset valmistautuvat Cambridgen KET (Key English Test) -kokeeseen, keskitaso PET-kokeeseen (Preliminary English Test) ja edistyneimmät FCE -testiin (First Certificate in English). Exam preparation -tunneilla olemme käyneet läpi kuunteluosioita vanhoista kokeista keskittyen ongelmakohtiin ja kompakysymyksiin. Tunnit räätälöidään opiskelijoiden tarpeiden mukaan: jos homma sujuu kuin tanssi niin käymme useita osioita läpi yhdellä tunnilla, jos taas on ongelmia niin kuuntelemme useaan otteeseen ja opiskelijat saavat myös tunnin lopussa lukea tekstin samaan aikaan kun se kuuluu nauhurilta. Ensi viikolla harjoittelemme suullista osiota. Kokemuksesta voin sanoa, että missä tahansa kielikokeessa on tärkeää tuntea kokeen formaatti ja luottaa omaan kuuntelute- ja vastaustekniikkaansa. Vapaamuotoisilla keskustelu-ja kuuntelutunneilla unohdamme kokeet ja keskitymme käyttämään englantia luontevissa tilanteissa. Perustasolla harjoittelemme arkipäivän tilanteista selviytymistä ja edistyneempien kanssa saatamme käsitellä monimutkaisempia, yhteiskunnallisia aiheita. Englannin taso on aika korkea, jopa perustasolla puhun 99% ajasta englantia, vain muutaman yksityiskohdan olen joutunut selventämään espanjaksi.
Perusryhmissä on tällä hetkellä eniten porukkaa mutta ryhmäkoot pidetään aina pieninä, maksimissaan 12 opiskelijaa. On ihanaa päästä opettamaan pieniä ryhmiä, ja on myös kivaa vaihtelua kun opiskelijat ovat nuoria aikuisia, useimmat 18-24 -vuotiaita. Pidän kaikki tunnit yksin, mikä on erittäin hyvää harjoitusta minulle. UTA:n kielikeskuksessa on ollut aikaisemminkin suomalaisia harjoittelijoita, ja jotkut opiskelijat muistavat aikaisemmat maannaiseni. Opiskelijat ovat kiinnostuneita Suomesta ja useimmat hinkuvat Eurooppaan tai muualle matkustamaan ja kielitaitoa petraamaan, toivottavasti mahdollisimman moni saa toteuttaa unelmansa!
Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, että UTA:n kampuksien aidat hävitettiin maan tasalle opiskelijoiden mielenosoitusten aikaan. Nyt minulle selvisi, että carabineros eli Chilen poliisihan ne repi irti hillitäkseen mielenosoittajia. Harmi, kampuksilla asusti ennen laamoja mutta aitojen puuttuessa ne vietiin muualle. Nyt on tyytyminen kampusten omiin koiriin, jotka tulevat anelemaan makupaloja kun lounastamme.
Mukavaa viikonloppua kaikille, kerron taas ensi viikolla missä olen miilustanut ja kuinka harjoittelu etenee!
Perusryhmissä on tällä hetkellä eniten porukkaa mutta ryhmäkoot pidetään aina pieninä, maksimissaan 12 opiskelijaa. On ihanaa päästä opettamaan pieniä ryhmiä, ja on myös kivaa vaihtelua kun opiskelijat ovat nuoria aikuisia, useimmat 18-24 -vuotiaita. Pidän kaikki tunnit yksin, mikä on erittäin hyvää harjoitusta minulle. UTA:n kielikeskuksessa on ollut aikaisemminkin suomalaisia harjoittelijoita, ja jotkut opiskelijat muistavat aikaisemmat maannaiseni. Opiskelijat ovat kiinnostuneita Suomesta ja useimmat hinkuvat Eurooppaan tai muualle matkustamaan ja kielitaitoa petraamaan, toivottavasti mahdollisimman moni saa toteuttaa unelmansa!
Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, että UTA:n kampuksien aidat hävitettiin maan tasalle opiskelijoiden mielenosoitusten aikaan. Nyt minulle selvisi, että carabineros eli Chilen poliisihan ne repi irti hillitäkseen mielenosoittajia. Harmi, kampuksilla asusti ennen laamoja mutta aitojen puuttuessa ne vietiin muualle. Nyt on tyytyminen kampusten omiin koiriin, jotka tulevat anelemaan makupaloja kun lounastamme.
Mukavaa viikonloppua kaikille, kerron taas ensi viikolla missä olen miilustanut ja kuinka harjoittelu etenee!
Atacaman autiomaassa
Olen jatkanut tyylilleni uskollisena ja matkustellut melkeimpä joka viikonloppu. Viime viikonloppuna kohteena oli San Pedro de Atacama, pikkuiruinen 5 000 asukkaan kylä keskellä autiomaata. San Pedro (tuttavallisemmin San Perro koirien suuren lukumäärän vuoksi) on muuttunut viime vuosina oikeaksi turistirysäksi, ja kaduilla näkeekin nykyään paljon gringoja. Minulla oli onni tutustua heti ensimmäisenä päivänä paikalliseen freelance-turistioppaaseen, jolla sattui olemaan muutama vapaapäivä. Vuokrasimme pyörät ja auton ja hän näytti minulle San Pedroa eri näkökulmasta. Vältin siis järjestetyt matkat ja sain yksityisoppaan, joka vei minut vähemmän tunnetuille reiteille! San Pedro oli upea kokemus ja ihmiset aivan mielettömän ystävällisiä. Kylässä oli oikea kaikki tuntee kaikki -meininki. Tässä muutama poiminta kuvasadosta (kamerani on kateissa joten voi olla ettei enempää tipu) :
Valle de la Luna: tosiaan kuin Kuussa olisi ollut.
Pyörämatka kesti yhteensä noin 4 tuntia, aika hikistä oli.
Valle de la Lunan kanjonista. Se on turisteilta suljettu, mikä on todellinen vääryys.
San Pedro de Atacaman kirkko, Chilen vanhimpiin kuuluvia.
Kuva-arvoitus Valle de la Lunan kanjonista. Luontoemo on sitten taiteellinen. Ei, kuvassa ei ole lunta! Olihan lämpöä sentään 30 astetta.
Flamingojen asuinsijoilta.
Kävimme geysireillä ja kettu ilahdutti meitä poseerauksellaan.
Pääsin myös suolajärvessä kellumaan. Lyhyeksi jäi sillä vesi oli hyistä!
San Pedrosta löytyi mainio veikko Reijo, olutpubin omistaja. Paikalliset kutsuvat Rayoksi eli salamaksi. Mies on jo toistakymmentä vuotta San Pedrossa ja tyytyväiseltä vaikutti! Suomikin sujui vielä!
San Pedrosta löytyi mainio veikko Reijo, olutpubin omistaja. Paikalliset kutsuvat Rayoksi eli salamaksi. Mies on jo toistakymmentä vuotta San Pedrossa ja tyytyväiseltä vaikutti! Suomikin sujui vielä!
torstai 9. elokuuta 2012
Arican arkea
Verkkaista meininkiä, loputtomia rantoja, herkullisia hedelmämehuja, hiekkadyynejä, kalatehtaan hajua, ihania ihmisiä - näistä on Arica tehty. Stressi tuntuu olevan täällä melko kaukainen käsite: kaupat aukeavat myöhään, ihmiset kävelevät verkkaisesti, autot väistävät jalankulkijaa, myyjät jututtavat asiakkaitaan...elämänasenteessa on paljon hienoa, vaikka välillä tehokkuus tuntuu vähän kärsivän. En ihmettele, että aricalaiset eivät useinkaan halua muuttaa kotikaupungistaan mihinkään. Suomalaisena kaipaan täällä lähinnä metsien vehreyttä ja pururatoja, muuten kaupunki on todella viihtyisä. Aricalaisten mielestä nyt sydäntalvella on kylmä - noin 20 astetta. Kannattaisi käydä vaikkapa Curicóssa niin menisivät suut suppuun.
Kuten totesin, yliopistolaiset ovat vielä lomalla joten harjoittelu on suhteellisen rentoa. Aamuisin ehdin urheilemaan ja iltapäivällä lounastan yleensä yliopistolla ennen tuntien alkua. Yliopistolla saa kattavan lounaan alle 2 eurolla. Arica kuuluu muuten ns. zona francaan eli verovapaaseen alueeseen, kuten myös Chilen eteläkärki. Näin valtio yrittää tukea äärialueilla asuvia. Hinnat ovat hieman alhaisempia kuin muualla Chilessä, mutta aricalaiset vierailevat paljon Perun puolella Tacnassa, joka on jopa aricalaisten makuun todella edullinen.
Opiskeluhan on Chilessä edelleen kallista, mutta joitakin etuja opiskelijoille tarjotaan. Näihin kuuluu mm. etusetelit, joilla vähävaraisimmat opiskelijat voivat esimerkiksi lounastaa tietyissä kahviloissa. Tuntemani opiskelijat kyllä tuskailevat lukukausimaksujen kanssa. Lainojen takaisinmaksu alkaa heti työelämään astumisen jälkeen ja vie yleensä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Chilessä onkin ollut hiljattain opiskelijaprojekteja ilmaisen koulutuksen puolesta, kuten aikaisemmin totesin. Saa nähdä, mihin ne johtavat, mutta muutoksen tuntua on ilmassa. Mielenkiintoista muuten, että Universidad de Tarapacán kampuksen aidat pistettiin maan tasalle protestien aikana, ja nyt kuka tahansa voi kulkea kampusalueella vapaasti - aika symbolista, jos asian haluaa niin nähdä.
Harjoittelun saralla kaikki sujuu mukavasti. Tällä viikolla olen pitänyt tunnit yksin. Viikkoon on mahtunut sekä normaaleja tunteja että kokeita. Tänään pidin suullisen kokeen peruskurssilaisille. Arvosteluasteikko on todella tiukka, mutta ryhmä selvisi kohtalaisen hyvin. Arvosanat annetaan asteikolla 2-7 kymmenesosan tarkkuudella. Nelonen on alin hyväksytty arvosana. Varsinkin suullisten kokeiden arvioiminen on ollut oikein tervetullutta harjoitusta. Jotkut oppilaista olivat silminnähden hermostuneita uuden opettajan edessä, mutta toisaalta tilanne on sama virallisia kielikokeita tehdessä. Monet chileläiset valittavat englanninopetuksen tasosta ja tuskailevat kun eivät melkein 10 kouluvuoden jälkeen pysty kommunikoimaan lainkaan englanniksi. Ilokseni voin todeta, ettei tämä tule pätemään näihin kielikeskuksen nuoriin. Nuorimmat peruskurssilaiset ovat 11-vuotiaita ja pystyvät kyllä ilmaisemaan perusasioita englanniksi. Vanhemmat, pre-intermedio -tason opiskelijat hallitsevat myös yllättävän paljon, englannin taitaminen on heille vielä varmasti suureksi hyödyksi ja iloksi myöhemmin elämässä.
Huomenna on kirjallisen kokeen vuoro ja sitten lähden viikonlopun viettoon kuuluisaan San Pedro de Atacamaan. Tapaan siellä chileläisen naisen, joka oli oppilaana suomi-espanja tandemkurssillani viime keväänä. El mundo es un pañuelo, maailma on tosiaan pieni. Ensi viikkoon!
Kuten totesin, yliopistolaiset ovat vielä lomalla joten harjoittelu on suhteellisen rentoa. Aamuisin ehdin urheilemaan ja iltapäivällä lounastan yleensä yliopistolla ennen tuntien alkua. Yliopistolla saa kattavan lounaan alle 2 eurolla. Arica kuuluu muuten ns. zona francaan eli verovapaaseen alueeseen, kuten myös Chilen eteläkärki. Näin valtio yrittää tukea äärialueilla asuvia. Hinnat ovat hieman alhaisempia kuin muualla Chilessä, mutta aricalaiset vierailevat paljon Perun puolella Tacnassa, joka on jopa aricalaisten makuun todella edullinen.
Opiskeluhan on Chilessä edelleen kallista, mutta joitakin etuja opiskelijoille tarjotaan. Näihin kuuluu mm. etusetelit, joilla vähävaraisimmat opiskelijat voivat esimerkiksi lounastaa tietyissä kahviloissa. Tuntemani opiskelijat kyllä tuskailevat lukukausimaksujen kanssa. Lainojen takaisinmaksu alkaa heti työelämään astumisen jälkeen ja vie yleensä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Chilessä onkin ollut hiljattain opiskelijaprojekteja ilmaisen koulutuksen puolesta, kuten aikaisemmin totesin. Saa nähdä, mihin ne johtavat, mutta muutoksen tuntua on ilmassa. Mielenkiintoista muuten, että Universidad de Tarapacán kampuksen aidat pistettiin maan tasalle protestien aikana, ja nyt kuka tahansa voi kulkea kampusalueella vapaasti - aika symbolista, jos asian haluaa niin nähdä.
Harjoittelun saralla kaikki sujuu mukavasti. Tällä viikolla olen pitänyt tunnit yksin. Viikkoon on mahtunut sekä normaaleja tunteja että kokeita. Tänään pidin suullisen kokeen peruskurssilaisille. Arvosteluasteikko on todella tiukka, mutta ryhmä selvisi kohtalaisen hyvin. Arvosanat annetaan asteikolla 2-7 kymmenesosan tarkkuudella. Nelonen on alin hyväksytty arvosana. Varsinkin suullisten kokeiden arvioiminen on ollut oikein tervetullutta harjoitusta. Jotkut oppilaista olivat silminnähden hermostuneita uuden opettajan edessä, mutta toisaalta tilanne on sama virallisia kielikokeita tehdessä. Monet chileläiset valittavat englanninopetuksen tasosta ja tuskailevat kun eivät melkein 10 kouluvuoden jälkeen pysty kommunikoimaan lainkaan englanniksi. Ilokseni voin todeta, ettei tämä tule pätemään näihin kielikeskuksen nuoriin. Nuorimmat peruskurssilaiset ovat 11-vuotiaita ja pystyvät kyllä ilmaisemaan perusasioita englanniksi. Vanhemmat, pre-intermedio -tason opiskelijat hallitsevat myös yllättävän paljon, englannin taitaminen on heille vielä varmasti suureksi hyödyksi ja iloksi myöhemmin elämässä.
Huomenna on kirjallisen kokeen vuoro ja sitten lähden viikonlopun viettoon kuuluisaan San Pedro de Atacamaan. Tapaan siellä chileläisen naisen, joka oli oppilaana suomi-espanja tandemkurssillani viime keväänä. El mundo es un pañuelo, maailma on tosiaan pieni. Ensi viikkoon!
lauantai 4. elokuuta 2012
Luonnon helmasta
Ensimmäinen harjoitteluviikko Aricassa on takana ja mukavaa on ollut. Lauantain vietin kansallispuistossa, Parque Nacional Laucassa joka sijaitsee Aricasta sisämaahan päin, lähellä Bolivian rajaa. Mieli sai taas levätä näissä maisemissa.
Lago Chungara, maailman korkeimmalla sijaitseva järvi (4 500m).
Ja yksi monista tulivuorista. Ihme kyllä vuoristotauti ei tällä kertaa vaivannut.
Kuvassa näkyy Putre, alueen suurin kylä, 1200 asukasta.
Taustalla kristallinkirkkaat laguunit.
Ja yksi monista tulivuorista. Ihme kyllä vuoristotauti ei tällä kertaa vaivannut.
Kuvassa näkyy Putre, alueen suurin kylä, 1200 asukasta.
Taustalla kristallinkirkkaat laguunit.
perjantai 3. elokuuta 2012
Uutta oppia Aricasta
Curicón koulumaailma oli haastava ja opettavainen kokemus, ja nyt olen siirtynyt Pohjois-Chileen Aricaan, jossa teen harjoitteluni loppuun. Tästä kokemuksesta tulee aivan erilainen, sillä opetan Universidad Tarapacássa ja samaisen yliopiston kielikeskuksessa, joten ympäristö ja oppilaat poikkeavat Curicón koulusta.
Ensimmäinen viikko alkaa olla takana ja olen viihtynyt mainiosti. Yliopistolaiset ovat lomalla elokuun 13. asti joten toistaiseksi tunteja on vain iltaisin yliopiston kielikeskuksessa. Näillä kursseilla oppilaat ovat teini-ikäisiä jotka tulevat englantia opiskelemaan varsinaisen koulupäivän päätteeksi. Hatunnosto siis heille! (Tosin jotkut ovat kursseilla vanhempiensa käskystä mutta suurin osa ihan omasta halustaan.)
Ensimmäiset kolme viikkoa olen siis näiden teinien kanssa avustaen Cristpheria, kurssien vakiopettajaa. Meillä on kaksi tasoryhmää, básico ja pre-intermedio. Taso on yllättävän korkea, ja varsinkin jälkimmäisen ryhmän oppilaat ilmaisevat itseään varsin sujuvasti englanniksi ja tuntuvat myös ymmärtävän todella hyvin. Heidän kanssaan olemme käyneet läpi menneitä aikamuotoja ja relatiivilauseita. Tänään heillä on suullinen koe jonka pääsen arvioimaan itse, todella hyvää harjoitusta minulle. Peruskurssilla olemme käyneet läpi tietenkin ihan perusjuttuja, kuten adverbeja, there is/there are -rakennetta, kysymyslauseiden rakennetta jne. Peruskurssilaisetkin puhuvat suht innokkaasti, ja onkin ollut ilo huomata, että heitä ei englannin puhuminen ujostuta.
Molemmilla ryhmillä on sekä kielioppi- että keskustelutunteja, ja minun tehtäväni on kannustaa heitä erityisesti suulliseen ilmaisuun. Homma on ollut mukavaa jo siitäkin syystä, että ryhmäkoot ovat pienet, useimmiten ryhmässä on alle 10 oppilasta. Tämä helpottaa sekä oppilaiden että opettajan työtä, ja tunneilla päästään etenemään paljon rivakammin kuin 35 oppilaan kanssa. Opettaja on melko vaativa oppilaiden kanssa ja puhuu pääasiassa englantia, ei siis mikään ihme että nämä nuoret ymmärtävät jo vaikka kuinka paljon.
Hyvillä mielin olen siis liikkeellä ja uskon, että tästä tulee erilainen mutta yhtä opettavainen kokemus kuin Curicón harjoittelusta. Arica on myös ympäristönä täysin erilainen, olemme aavikon reunalla mutta onneksi sentään meren rannalla. Tämä on myös kulttuurien kohtauspaikka, sillä sijaintinsa johdosta täällä on paljon perulaisia ja bolivialaisia. Pian lisää kuulumisia luvassa, aurinkoista elokuuta kaikille!
Ensimmäinen viikko alkaa olla takana ja olen viihtynyt mainiosti. Yliopistolaiset ovat lomalla elokuun 13. asti joten toistaiseksi tunteja on vain iltaisin yliopiston kielikeskuksessa. Näillä kursseilla oppilaat ovat teini-ikäisiä jotka tulevat englantia opiskelemaan varsinaisen koulupäivän päätteeksi. Hatunnosto siis heille! (Tosin jotkut ovat kursseilla vanhempiensa käskystä mutta suurin osa ihan omasta halustaan.)
Ensimmäiset kolme viikkoa olen siis näiden teinien kanssa avustaen Cristpheria, kurssien vakiopettajaa. Meillä on kaksi tasoryhmää, básico ja pre-intermedio. Taso on yllättävän korkea, ja varsinkin jälkimmäisen ryhmän oppilaat ilmaisevat itseään varsin sujuvasti englanniksi ja tuntuvat myös ymmärtävän todella hyvin. Heidän kanssaan olemme käyneet läpi menneitä aikamuotoja ja relatiivilauseita. Tänään heillä on suullinen koe jonka pääsen arvioimaan itse, todella hyvää harjoitusta minulle. Peruskurssilla olemme käyneet läpi tietenkin ihan perusjuttuja, kuten adverbeja, there is/there are -rakennetta, kysymyslauseiden rakennetta jne. Peruskurssilaisetkin puhuvat suht innokkaasti, ja onkin ollut ilo huomata, että heitä ei englannin puhuminen ujostuta.
Molemmilla ryhmillä on sekä kielioppi- että keskustelutunteja, ja minun tehtäväni on kannustaa heitä erityisesti suulliseen ilmaisuun. Homma on ollut mukavaa jo siitäkin syystä, että ryhmäkoot ovat pienet, useimmiten ryhmässä on alle 10 oppilasta. Tämä helpottaa sekä oppilaiden että opettajan työtä, ja tunneilla päästään etenemään paljon rivakammin kuin 35 oppilaan kanssa. Opettaja on melko vaativa oppilaiden kanssa ja puhuu pääasiassa englantia, ei siis mikään ihme että nämä nuoret ymmärtävät jo vaikka kuinka paljon.
Hyvillä mielin olen siis liikkeellä ja uskon, että tästä tulee erilainen mutta yhtä opettavainen kokemus kuin Curicón harjoittelusta. Arica on myös ympäristönä täysin erilainen, olemme aavikon reunalla mutta onneksi sentään meren rannalla. Tämä on myös kulttuurien kohtauspaikka, sillä sijaintinsa johdosta täällä on paljon perulaisia ja bolivialaisia. Pian lisää kuulumisia luvassa, aurinkoista elokuuta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)