lauantai 23. kesäkuuta 2012
Muistoja matkan varrelta
Viikot täällä noudattavat usein samaa kaavaa, maanantaista perjantaihin olen harjoittelussa ja viikonloppuisin tutustun uusiin paikkoihin. Välimatkat Chilessä ovat valtavat joten kahdessa päivässä en ikinä kovin kauas ehdi mutta pienimuotoiset retket ovat mahdollisia. Kaikkialta löytyy kauniita maisemia ja herkullista ruokaa, luulenpa että chileläisiä makuja tulee ikävä! Tässä muutama kuva matkan varrelta:
Santa Cruzin museosta löytyy mm. alkuperäiskultturien esineitä ja muuta mielenkiintoista fossiileista vanhan ajan autoihin. Ehdoton käyntikohde jopa museokammoisille.
Viña del Marin kuuluisa kukkakello. Ja se toimii!
Viña del Marin maisemia.
Viña del Marin puistosta otettu kaupunkikuva.
Ja viereisen Valparaíson maisemia Pablo Nerudan kodin terassilta. Nämä näkymät inspiroivat neroa.
Elämänviisauksia (?) Valpon portaikoista.
Santiagosta San Cristóbal-kukkulalta. Sattui upea selkeä päivä eikä savusumukaan estänyt upeita näkymiä.
Pääkaupungin kauneutta.
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Muutama otos
Kokemuksia koulumaailmasta
Yli kuukausi on vierähtänyt harjoittelussa ja mukaan on mahtunut sekä kinkkisiä pulmia että hyviä hetkiä. Ensin täytyy tarkentaa, että teen harjoittelua koulussa, jonka oppilaat ovat lähtöisin todella hankalista olosuhteista. On rikkinäisiä, väkivaltaisia ja huumeongelmaisia perheitä joissa vanhemmat eivät aina tunnu välittävän lastensa hyvinvoinnista. Monille nuorille opettaja on ainoa pysyvä, turvallinen aikuinen. Tämä johtaa siihen, että nuoret hakevat huomiota millä keinolla hyvänsä, usein tekemällä jotain kiellettyä. He saattavat myös yrittää solmia läheisen ystävyyssuhteen opettajan kanssa. Toisaalta Chilessä opettajien ja oppilaiden suhde vaikuttaa läheisemmältä kuin vaikkapa Suomessa ja työn ja vapaa-ajan raja on häilyvä. Eräs silmiinpistävä yksityiskohta on myös raskaana olevien tyttöjen määrä koulussa, on aivan yleistä että 15-vuotiailla on pieni lapsi. Koulussa onkin oma lastenhoitopaikka, johon tytöt (tai pojat) jättävät lapsensa sillä välin kun he itse ovat tunnilla.
Ensin niistä hyvistä hetkistä...Englannin työpajoissa on käynyt jonkin verran innokasta väkeä mutta tässä koulussa yleinen asenne englannin opiskeluun on sangen negatiivinen. Oppilaat eivät pidä sitä hyödyllisenä ja toisaalta kynnys sen puhumiseen on suuri, monille se tuntuu olevan noloa. Työpajoissa käy kuitenkin motivoitunutta väkeä ja olemme lähestyneet kielen saloja muun muassa pelien ja musiikin kautta. Yritän aktivoida oppilaita käyttämään arkipäivän englantia kieliopin tankkaamisen sijaan. Tunnelma on hyvä ja meillä on hauskaa, ja itsekin rentoutuu hyväntuulisten ja humorististen oppilaiden parissa.
Ja sitten niitä haasteellisempia hetkiä...Englanninopettaja joutui jäämään sairaslomalle uupumuksen vuoksi (tämä kertoo jotain työn haastavuudesta) ja olenkin nyt parin viikon ajan tehnyt hommia sijaisen kanssa. Välillä ovat olleet hyvät neuvot tarpeen kun oppilaat eivät suostu tekemään edes kokeita, eikä heitä hetkauta jos he saavat hylätyn. Lisäksi on ollut tappeluita ja muita ikävyyksiä, erityisesti nuorimpien (14-16 -vuotiaiden) kanssa, isommilla on paljon vähemmän käytöshäiriöitä. Jouduimme puhumaan koulun johdon kanssa eräästä erityisen hankalasta ryhmästä, mutta edes koulun johdon heille pitämä "puhuttelu" ei auttanut lainkaan vaan meno jatkui yhtä eläimellisenä. Näissä ryhmissä käy sääliksi niitä harvoja, jotka haluaisivat oppia ja päästä asioissa eteenpäin.
Koulun henkilökunta pitää joka viikko parituntisen kokouksen jossa käydään läpi ryhmä ryhmältä isoimpia haasteita ja etsitään ongelmiin ratkaisuja. Vanhemmat ovat usein haluttomia yhteistyöhön tai lähinnä syyllistävät
koulua ja opettajia oppilaiden huonoista tuloksista. Toki näitä ilmiöitä on Suomessakin mutta tässä koulussa ne ovat hallitsevia.
Hyvillä mielin kuitenkin lähden joka päivä koululle, joskus palaan väsyneenä ja päänsärkyisenä mutta usein myös iloisena mukavasta päivästä. Tylsää tämä työ ei ainakaan ole ja on hienoa päästä näkemään toisenlainen todellisuus, niin surullinen kuin se välillä onkin.
Ensin niistä hyvistä hetkistä...Englannin työpajoissa on käynyt jonkin verran innokasta väkeä mutta tässä koulussa yleinen asenne englannin opiskeluun on sangen negatiivinen. Oppilaat eivät pidä sitä hyödyllisenä ja toisaalta kynnys sen puhumiseen on suuri, monille se tuntuu olevan noloa. Työpajoissa käy kuitenkin motivoitunutta väkeä ja olemme lähestyneet kielen saloja muun muassa pelien ja musiikin kautta. Yritän aktivoida oppilaita käyttämään arkipäivän englantia kieliopin tankkaamisen sijaan. Tunnelma on hyvä ja meillä on hauskaa, ja itsekin rentoutuu hyväntuulisten ja humorististen oppilaiden parissa.
Ja sitten niitä haasteellisempia hetkiä...Englanninopettaja joutui jäämään sairaslomalle uupumuksen vuoksi (tämä kertoo jotain työn haastavuudesta) ja olenkin nyt parin viikon ajan tehnyt hommia sijaisen kanssa. Välillä ovat olleet hyvät neuvot tarpeen kun oppilaat eivät suostu tekemään edes kokeita, eikä heitä hetkauta jos he saavat hylätyn. Lisäksi on ollut tappeluita ja muita ikävyyksiä, erityisesti nuorimpien (14-16 -vuotiaiden) kanssa, isommilla on paljon vähemmän käytöshäiriöitä. Jouduimme puhumaan koulun johdon kanssa eräästä erityisen hankalasta ryhmästä, mutta edes koulun johdon heille pitämä "puhuttelu" ei auttanut lainkaan vaan meno jatkui yhtä eläimellisenä. Näissä ryhmissä käy sääliksi niitä harvoja, jotka haluaisivat oppia ja päästä asioissa eteenpäin.
Koulun henkilökunta pitää joka viikko parituntisen kokouksen jossa käydään läpi ryhmä ryhmältä isoimpia haasteita ja etsitään ongelmiin ratkaisuja. Vanhemmat ovat usein haluttomia yhteistyöhön tai lähinnä syyllistävät
koulua ja opettajia oppilaiden huonoista tuloksista. Toki näitä ilmiöitä on Suomessakin mutta tässä koulussa ne ovat hallitsevia.
Hyvillä mielin kuitenkin lähden joka päivä koululle, joskus palaan väsyneenä ja päänsärkyisenä mutta usein myös iloisena mukavasta päivästä. Tylsää tämä työ ei ainakaan ole ja on hienoa päästä näkemään toisenlainen todellisuus, niin surullinen kuin se välillä onkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)