Ensitunnelmia

Tervetuloa lukemaan kuulumisiani Chilen harjoittelusta! Kaksi ensimmäistä viikkoa ovat vierähtäneet vauhdilla, ja alkukommellusten jälkeen elämä on alkanut asettua uomiinsa. Suunnitelmani on opettaa englantia 13-18 -vuotiaille nuorille INITEC Diego Portales -nimisessä oppilaitoksessa kolmen kuukauden ajan. Toistaiseksi olen avustanut varsinaista englannin opettajaa ja tutustunut oppilaisiin, joita on yhteensä noin 400. Ensi viikolla aloitan omat englannin työpajani, jotka ovat avoinna kaikille halukkaille. Työpajoja järjestetään jokaisena arkipäivänä koulupäivän päätyttyä eli klo 16.30. Ilmoittautuneita on tällä hetkellä noin 80, joten ainakin alkuinnostusta tuntuu löytyvän. Lisäksi otan haltuuni 3. vuosikurssin, jolla on valtakunnallinen englannin koe marraskuussa, ja avustan englannin opettajaa tarpeen mukaan. Työkaverit ja ylipäätään kaikki ihmiset ovat yltiöystävällisiä ja auttavaisia, joten olo on todella tervetullut ja olen aloittanut harjoittelun hyvillä mielin.

Suurin yllätys tähän mennessä on ollut todella kehno englannin taso ja koulupäivien pituus. Kielten tunneilla puhutaan lähinnä espanjaa ja monilla onkin lohksahtanut suu auki kun puhun heille lähes pelkästään englantia. Jospa se kantaisi hedelmää ja talven (niin, täällä on siis talvi!) lopulla he ymmärtäisivät paremmin. Nuoret opiskelevat joka päivä klo 8.15-16.30, vain perjantaisin lopetetaan hieman aikaisemmin. Valtaosa on lisäksi mukana erilaisissa työpajoissa, jotka loppuvat useimmiten klo 18. Opettajillakin on siis valtava työnsarka kun pelkästään oppitunteja kertyy noin 40 viikossa, ja tähän lisätään tietenkin kokeiden ja aineiden korjaus ja ainakin teoriassa tuntien suunittelu. Väsymystä onkin ilmassa ja usein opettaja joutuu lähestulkoon improvisoimaan tunnin kulun. Oppilaat ovat todella välittömiä ja selkeästi innoissaan ulkomaalaisesta, heidän mielestään eksoottisesta opettajasta. Monet kysyvätkin onko minulla ihan oikeasti vihreät silmät. Suurin osa tämän koulun oppilaista tulee ongelmallisista ja vähätuloisista perheistä, mikä heijastuu heidän käytöksessään. Monet eivät saa huolenpitoa kotona ja he hakevat turvaa opettajista. Osalla on myös erittäin suuria motivaatio-ongelmia, ja saamme olla kiitollisia, että he ylipäätään tulevat kouluun. Haasteita siis riitää mutta harjoittelusta tulee varmasti todella palkitseva ja avartava kokemus.

Asun ja opetan siis Curicóssa, joka on noin 100 000 asukkaan pieni kaupunki Chilen keskitienoilla. Pääkupunkiin on noin 2,5 tunnin bussimatka. Vuonna 2010 Chilessä oli valtava maanjäristys, ja katukuvassa näkyy edelleen raunioita. Talot rakennetaan kuitenkin yleensä kestäviksi, eikä esimerkiksi isäntäperheeni talolle tapahtunut kuulemma mitään. Se on tietenkin rauhoittava tieto ensimmäistä kertaa näin seismisillä alueilla matkailevalle!

Laitan pian kuvia katseltavaksi niin näette millaisissa maisemissa liikun. Hasta pronto!