Atacaman autiomaassa

Olen jatkanut tyylilleni uskollisena ja matkustellut melkeimpä joka viikonloppu. Viime viikonloppuna kohteena oli San Pedro de Atacama, pikkuiruinen 5 000 asukkaan kylä keskellä autiomaata. San Pedro (tuttavallisemmin San Perro koirien suuren lukumäärän vuoksi) on muuttunut viime vuosina oikeaksi turistirysäksi, ja kaduilla näkeekin nykyään paljon gringoja. Minulla oli onni tutustua heti ensimmäisenä päivänä paikalliseen freelance-turistioppaaseen, jolla sattui olemaan muutama vapaapäivä. Vuokrasimme pyörät ja auton ja hän näytti minulle San Pedroa eri näkökulmasta. Vältin siis järjestetyt matkat ja sain yksityisoppaan, joka vei minut vähemmän tunnetuille reiteille! San Pedro oli upea kokemus ja ihmiset aivan mielettömän ystävällisiä. Kylässä oli oikea kaikki tuntee kaikki -meininki. Tässä muutama poiminta kuvasadosta (kamerani on kateissa joten voi olla ettei enempää tipu) :

                               Valle de la Luna: tosiaan kuin Kuussa olisi ollut.

                          Pyörämatka kesti yhteensä noin 4 tuntia, aika hikistä oli.

                 Valle de la Lunan kanjonista. Se on turisteilta suljettu, mikä on todellinen vääryys.

                     San Pedro de Atacaman kirkko, Chilen vanhimpiin kuuluvia.

              Kuva-arvoitus Valle de la Lunan kanjonista. Luontoemo on sitten taiteellinen. Ei, kuvassa ei ole lunta! Olihan lämpöä sentään 30 astetta.

                                                  Flamingojen asuinsijoilta.

                                Kävimme geysireillä ja kettu ilahdutti meitä poseerauksellaan.

                           Pääsin myös suolajärvessä kellumaan. Lyhyeksi jäi sillä vesi oli hyistä!

San Pedrosta löytyi mainio veikko Reijo, olutpubin omistaja. Paikalliset kutsuvat Rayoksi eli salamaksi. Mies on jo toistakymmentä vuotta San Pedrossa ja tyytyväiseltä vaikutti! Suomikin sujui vielä!